sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Nenäliinat

Sanna pohti Ekojalanjäljillä -blogissaan roskien kertymistä.  Postaus sivusi mm. kankaisia nenäliinoja ja sitä, miten pakkausjätettä voisi vähentää.

Sanna arveli, että flunssakäytössä kertakäyttönenäliinat hakkaavat kankaiset, mutta rohkenen olla eri mieltä.  Olen jossakin vaiheessa siksakkaillut lakanoista leikatuista neliöistä jokusen kappaleen kestonenäliinoja sekä ostellut niitä sieltä täältä, missä nyt on tullut vastaan (olen ns. vanhanaikaisista tekstiilikaupoista löytänyt jopa uusia...), ja käyttänytkin noita mielelläni.  Kovin nätti siksakkireuna ei ole, ja muutamien pesujen jälkeen rispaantuukin jonkin verran, mutta varsinainen reunankääntö tuntui hyvin vaivalloiselta ajatukselta, saati pitsireunojen värkkääminen (Vaikka valmispitsin kyllä ompelee reunaan yhtä helposti, kuin sen siksakin.  Tällaiset pienet ompelutyöt vain eivät ole kaikkein inspiroivimpia, kun kaapit ovat pullollaan keskeneräisiä projekteja muutenkin.)

Suhteessa paperinenäliinoihin kangasliina on nenän herkälle iholle mielettömän ihanan tuntuinen.  Kangasnenäliinan käyttö vähentää huomattavasti flunssan aiheuttamaa efektiä, jossa nenänpielet helottavat punaisina, iho on ärtynyt ja pyyhkiminen sattuu.  Ilmeisesti saman efektin välttämiseksi jotkut paperinenäliinamerkit ovat mainostaneet, että niihin on lisätty kosteusvoidetta tai aloe veraa.  Tietääkö kukaan, toimiiko moinen?

Viime keväänä minua potkaisi onni.  Olin hautonut mielessäni haavetta suuresta nenäliinavarastosta, mutta askartelu ei houkuttanut.  Tongin laatikoita ja kaappeja talossa, joka on tyhjentynyt muutaman vanhan sukulaisen kuoltua, ja perintöasioiden takia tavarat ovat jääneet tutkimatta ja jakamatta.  Perikunnan luvalla minulla oli oikeus ottaa mukaani käytännössä, mitä vain halusin.

Löysin paketin nenäliinoja.  Paketti näytti tältä:



Nenäliinoja sen sisällä oli pari-kolmekymmentä kappaletta, suurin osa pitsireunaisia ja puuvillaisia.  Ne eivät valitettavasti näy nyt kuvassa, koska ovat kaikki pyykissä.  Minäkin sairastin flunssan uuden vuoden jälkeen, joten nenäliinani pääsivät tosi käyttöön.  Tässä kuvassa stand-ininä toimii kuin toimiikin paperinenäliinapaketti.  (Jouduin hiljan ostamaan sellaisen, koska olin ulkona, nenä vuoti huikeasti enkä ollut muistanut jemmata kangasliinoja taskuihin.  Tämä on suurin ongelma nenäliinojen kanssa ylipäänsä, en meinaa muistaa ottaa niitä mukaan.  Olen aika hajamielinen tyyppi.)

Flunssan myötä kantani on kuitenkin kiistaton: ilman muuta kankainen nenäliina.  Kaikille ei tietenkään voi käydä yhtä hyvää tuuria, kuin minulla, että kasa vanhoja hyviä nenäliinoja vain tipahtaa taivaasta syliin.  Rohkaisen kuitenkin keräilemään omaa liinavarastoa, mistä niitä nyt sattuu löytymäänkin.  Jos kirpparin vintage-liinoja kehtaa pesun jälkeen käyttää, sieltä voi olla hyvä aloittaa etsinnät.  Jotkut "vanhanaikaiset" tekstiilikaupat voivat myös myydä kangasnenäliinoja, jos niitä hoksaa kysyä.

Parhaiten nenäliinat peseytyvät pesupussissa, kuudessakympissä, muun kuudenkympin pyykin, eli lakanoiden ja pyyhkeiden joukossa.  Jos on oikein marttamainen olo, voi liinaset vielä silitelläkin.  Itse jaksan joskus silittää omani.  Kostutan ne ensin suihkepullolla ja silitän sitten ensin koko liinan ja sitten vielä kaksi tai kolme taitosta, vähän liinan koosta riippuen.  Silitetty pitsireunainen nenäliina on ihanan ylellinen!

(Sellainen vinkki vielä paperinenäliinojen suurkuluttajille, että nenäliinan, kuten muutkin pehmopaperit, saa laittaa biojätteeseen.)

4 kommenttia:

  1. Eikö ne räkäiset liinat ole tosi ällöttäviä laitella pyykin sekaan koneeseen (pesupussi toki auttaa tässä...)? Liukeneeko se kaikki räkä varmasti pois ja lähtee myös koneesta ulos, eikä takerru muihin pyykkeihin? Uh, tosi ällö ajatus... Mutta siis oikeesti mua kiinnostaa tämä asia, koska luin myös tuon kangasliina-jutun ja jäin sitä oikein miettimään käytännön tasolla. Oikein kunnon räkätauti kun on niin ne paperiset liinatkin aivan ui räässä, uhhuh. *puistattelee*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä laitan kaikki räkärätit (iso varasto tulee pestyä kerralla) koneeseen ensin pelkälteen; ajan ne pesupähkinöiden ja 1-2 rkl ruokasoodan kanssa ensin ns. huuhteluohjelmalla. Se on ainakin mun koneessa n 20 min huuhtelu+linkousohjelma kylmällä vedellä, jolloin mahdolliset veritahrat liukenevat, ja nenäliinat saavat myllätä koneessa ihan vapaasti.
      Sen jälkeen koneeseen voi laittaa kaikkea, mikä kestää 60-90 astetta, eli käytännössä sinne tulee heitettyä ainakin lakanoita ja joitakin pyyhkeitä. Sitten vaan kone surisemaan tavallisella 60-70 asteen ohjelmalla. Itse silitän liinat vielä desinfioinnin viimeistelyksi, ja jotta mahtuvat kaappiin tiiviimmin. :)

      Poista
  2. No ei ne liinat reunoihin asti ole räkäisiä, kyllä ne kulmista voi nostella pesupussiin, en minä niitä niin täyteen ole niistänyt. Suuri osa räästähän on sellaista läpinäkyvää limaa vaan. Käytön jälkeen tosiaan viskaan vain pyykkikoriin, ja kaikki pyykithän siellä ovat enemmän ja vähemmän likaisia.

    Jos jaksaisin olla fiksu, lataisin kyllä suoraan pesupussiin ne liinat.

    Aina pyykkien käsittelyn jälkeen pesen kyllä muutenkin kädet, en mä likaisien sukkien nostelustakaan kamalasti tykkää, ei taida sekään olla mitään tosi hygieenistä hommaa.

    Toisaalta tiesittekö muuten, että mm. kännyköissä on enemmän bakteereja, kuin vaikkapa vessanpöntön kannessa? Ja näppikset (hei vaan siinä sormieni alla) on varsinaisia bakteeripesäkkeitä myös. Kehon likaisin paikka ovat ranteet. Niihin roiskuu kaikenlaista pitkin päivää, mutta niitä pestään varsin vähän.

    Takaisin nenäliinoihin... jos niitä haluaa käyttää ja oikein kammottaa, voisi toki käyttää vain valkoisia liinoja, nehän kestävät 95 asteen keittopesun. Sitten on kyllä parempi olla muitakin valkoisia tekstiilejä menossa samaan pesuun, vajaat koneelliset hukkaa energiaa.

    Miksei räkä olisi vesiliukoista kamaa siinä missä hiki ja muutkin kehon eritteet tai vaikkapa ruokatahrat, jotka pyykkikoneen saippuavedessä lähtee. En näe rään, hien ja pikkuhousuissa olevien jälkien välillä suurtakaan eroa, tai jostakin näkökulmasta niitä muita likoja voisi pitää jopa räkää inhottavampina, tai pidänkin, jotain takapuolta vasten olleita osia vaatteista vaikkapa :D Eikä käytetty lakana tai pyyhekään ole puhtaimmasta päästä... että jos oikein alkaa ajatella, pyykissä on kaikenlaista ällöttävää.

    Enpä ole itse räkätahroja pesun jälkeen nähnyt nenäliinoissani, enkä pelännyt. Tosin arvelen, että nimenomaan ilman pussia liinat puhdistuisivat paremmin, kun niillä on tilaa liidellä ympäriinsä koneessa, pussissa ovat helpommin sellaisena sumppuna.

    Muuten, myös se silittäminen desinfioi nenäliinat.

    Mä olen kyllä aika korkeatoleranssinen "ällöttävien" asioiden suhteen. Dyykkaan mm. ruokaa kauppojen roskiksista. Siinä hommassakin ällöttävyystoleranssin pitää olla aika korkea, vaikka saalis toki aina pestäänkin.

    Käytän myös kestositeitä, ja nekin pesen muun pyykin seassa kuudessakympissä, enkä ole ollut tyytymätön pesutulokseen. Näiden kanssa käytän joskus esipesua, jos ovat kovin tahraisia.

    VastaaPoista
  3. Mäkin käytän kankaisia siteitä ja pikkuhousunsuojia, ja toden totta, eihän ne mua itse asiassa ällötä lainkaan. Eikä mua ällötä lasten vaipat, pyllyjen pyyhinnät, oksennukset... Töissäkin jouduin siivoomaan asiakkaan pitkin lattioita ja seiniä ykäämät oksennukset, eikä se nyt niin kamalaa ollu. En tiiä miks tosta räkäasiasta tulikin niin ällöt mielikuvat. Jotenkin ajattelin, että räkä on enemmän sellasta "takertunutta" kuin vaikka ne siteiden sisällöt... mutta en kyllä tosiaan muistanu koko tätä side-asiaa.

    En mäkään ole mikään siisteys-addikti ja hmm, meillä on eläimiä monta ja niiden kuset ja paskat ja oksennukset ajoittain siellä sun täällä. Eikä nyt varsin siistiä ollu se aika, kun kahdella narttukoiralla oli juoksut, ja ne nukkui meidän sängyssä... että monenlaiseen oon tottunut, ja aina luottanu, että kyllä ne lakanat sitten pyykissä puhdistuu ja roiskeet lähtee.

    Nyt kun oikein ajattelen, niin miksi tosta räkäliina-asiasta nyt tulikin mulle niin ällö fiilis?? Ehkä siksi, että mä pesen kaikki meidän pyykit ja tuntuis aika inhalta kaivella rutistuneet räkäliinat auki ja pesuun. Toisaalta niiin mä auon kaikkien hikisukat ja saastaiset alusvaatteetkin...

    Siitä en tiiä olisko musta siihen dyykkaukseen. Töissä kun laitan sinne tömsteriin hävikkikamaa se haju on aina tosi tyrmäävä. Kesällä etenkin ihan karmiva. Inhoan silti sitä ruoan roskiin mättämistä tosi paljon, en voi käsittää, etteikö muka niitä voisi jonnekin lahjoittaa, jos ovat vielä syömäkelpoisia. Ehkä se päivä vielä joskus tulee.

    VastaaPoista